Vagaalinen jarru - supertaito kaikkien taitojen alla

30.09.2020

Vagushermo (kiertäjähermo) on yksi aivohermoistamme joka lähtee aivorungosta. Sillä on yhteys aivojen kuorikerroksiin ja muihin osiin. Kiertäjähermo säätelee sisäelinten toimintaa, rauhoittaa, vaikuttaa suolen, sydänten, keuhkojen ja muiden sisäelinten toimintaa. (Neurologi Leena Kämppi, HUS.)

Kiertäjähermo on suurin parasympaattisen (rauhoittavan) hermoston haara. Se hermottaa sydämen syketaajuutta ja hengitystä. Kun sydämen syketaajuus laskee, ihmisen keho rauhoittuu. Jos sydän hakkaa kovalla tahdilla, kiertäjähermo on melko passiivisena. Kiertäjähermon anatomia on monimutkainen, paljon monimutkaisempi, kuin ennen on ajateltu. (neuropsykologi Niina Sajaniemi.)

Vagushermo on osa parasympaattista, tyynnyttävää hermostoa, joka kuuluu tahdosta riippumattomaan autonomiseen hermostoon. Muita ovat kiihdyttävä, sympaattinen hermosto, ja ruoansulatuksesta vastaava enteerinen hermosto, jota ennen pidettiin osana parasympaattista hermostoa. Nykytiedon mukaan 400 miljoonaa vuotta sitten kehittyneillä varhaisilla selkärankaisilla vanhin hermoston osa on enteerinen osa (ruoansulatus). Parasympaattinen osa on nykytiedon mukaan syntynyt evoluutiossa seuraavaksi, ja viimeisenä sympaattinen hermosto.

Vagushermo on pisin aivohermo, joka hermottaa elimistön lähes kaikkialla olevia sisäelimiä ja säätelee elimistön toimintaa hyvin laajalti. Kiertäjähermosta löytyy koko ajan uutta tietoa. Esimerkiksi immuunijärjestelmä, tulehdusten välttäminen, on yhteydessä vagushermon toimintaan. Myös monet ruoansulatukseen ja aineenvaihduntaan liittyvät ilmiöt (esim.ruokahalu) kulkevat vagushermon kautta. Myös suoliston floora menee osittain vagushermon kautta. Vagushermo on siis vaikutuksiltaan monipuolinen. 1950-luvulla, kun ei tiedetty mahahaavan johtuvan helikobakteerista, ainoa hoitomuoto oli katkaista vagushermo pallean alta. (Toimi, mutta omine haittavaikutuksineen.) (Anatomian professori Matti Airaksinen.)

Ruohonjuuritasolla rauhoittuminen alkaa siitä että vagusaktivaatio käynnistyy, syke tasaantuu ja hengitys tasaantuu. Vuorovaikutus on hyvin merkittävä vaikutin, sillä iso osa aivohermoista hermottaa kasvoja. Jos esimerkiksi keskustelutilanteessa joku on kiihtynyt, se ei toimi tyynnyttävästi. Autonomisen hermoston aktivoimisessa tarvitaan vagusaktivaatiota, joka saadaan aikaiseksi aktivoimalla parasympaattista hermostoa. Parasympaattiseen hermostoon vaikuttavilla eleillä ja ilmeillä saadaan aikaan vagusaktivaatio, jolloin keho alkaa tyyntymään. (Niina Sajaniemi)

Vagaalinen jarru on sitä, että opitaan itse rauhoittamaan mieltä. Käytön oppiminen edellyttää vuorovaikutusta. Mikäli sympaattinen aktivaatio kohoaa (kiihtymys, levoton, toimintavalmis tila), kun itse muistaa toimia kehoa rauhoittavasti (keskittyä hengitykseen,sulkea silmät, laskea 10:een), saadaan aikaan vagusaktivaatio eli painetaan vagaalista jarrua. Vagaalisen jarrun oppiminen edellyttää vuorovaikutusta, jossa joku toinen on ensin toiminut tyynnyttäjänä. (Esimerkiksi vanhemman rauhoittaessa lasta, joka on kiihtynyt.) Se on ihmisenä olemien autokoulun käymistä, kun opitaan jarruttamaan oikeassa paikassa.

Hengityksen harjoittelemisen haittapuolena on se, että paradoksaalisesti, se yhdistetään erilaisiin katsomuksiin. Kun ei ihmisen biologialla ole mitään tekemistä minkään katsomuksen kanssa. Ihmisen biologian juuret on todella ikivanhat.

- professori Niina Sajaniemi

Niina Sajaniemen vetämässä tutkimushankkeessa 3-6-vuotiaita lapsia opetetaan säätelemään stressiä eri keinoilla vagushermoa aktivoimalla. Tutkimukset ovat osoittaneet että lasten tunnetaidot, vuorovaikutustaidot ja itsesäätely ja stressin hallinta parantuvat rauhoittumista opettavilla työkaluilla.

Lapset tarvitsevat sitä, että he oppivat rauhoittumaan. Aikuiset tarvitsevat sitä, että he oppivat rauhoittumaan. Ihan kulttuurista ja katsomuksesta riippumatta, ihmisen täytyy rauhoittua. Muuten ihmiset kuluttavat itsensä loppuun. Mitä nuorempana niitä taitoja harjoitellaan, ja mitä useammin niitä taitoja toistetaan, sen vahvemmin ne vakiintuvat osaksi käyttöjärjestelmää.

Tässä ei ole mitään mystistä tai maagista, tämä ei ole mikään poppakonsti tai taikatemppu, tämä on puhtaasti biologiaan, vuorovaikutukseen, ihmisenä olemiseen, kasvuun ja kehitykseen liittyvä prosessi, jossa vahvistetaan sitä, mikä on perustaito, jota tarvitaan, jotta muut taidot pääsevät vapaasti kehittymään.

Jatkuvassa valmiustilassa on kehityksellisiä riskejä, sillä aivot väsyvät. Ne eivät ole optimaalisessa tilassa oppimiseen, vuorovaikutukseen tai mihinkään toimintaan. Siksi pitää oppia säätämään. Se on supertaito, mikä on kaikkien taitojen alla.

- professori Niina Sajaniemi

Vagaalisen jarrun käyttöä voi oppia. Se on taito, jota täytyy harjoitella toistuvasti. Voimakkaan tunnetilan - suru, raivo - vallassa on hyvin vaikea sanoa itselleen "rauhoitupa nyt". Se ei ole helppoa. Asia kannattaa tiedostaa ja tätäkin taitoa opetella. Monissa tilanteissa ihmiset eivät hyödynnä hengittämistä, vaikka se on nopea keino aktivoida parasympaattista hermostoa ja painaa vagaalista jarrua. (Niina Sajaniemi.)

Kiihtymys ja voimakkaasti aktivoitunut stressireaktio tarkoittaa, että ihminen on voimakkaassa sympaattisessa tilassa, jolloin parasympaattinen hermosto on passiivinen. Se on hyvä taito: se auttaa meitä pelastautumaan, jos tapahtuu jotain äkillistä, kuten auto ajaa kohti, tai jääpuikko on putoamassa katolta niskaan. Joskus tapahtuu taistele tai pakene-reaktion sijasta lamaantuminen, joka on hyvin alkukantainen reaktio vaaratilanteeseen.

Vagaalinen hermo on ihmisellä monimutkainen järjestelmä, mikä mahdollistaa joustavan toiminnan, eli sen että ihmisen on mahdollista olla sekä valpas että rento samaan aikaan. Aktivaatio ja rauhoittuminen ovat sopivassa tasapainotilassa. Kun vuorovaikutuksessa saadaan kokemusta, jossa saadaan aktivoitua hermostojen välistä yhteistyötä, tulee taito ylläpitää sopivaa tasapainotilaa valppauden ja rentouden välillä. (Niina Sajaniemi.)

Hengitysharjoituksilla voi vaikuttaa vagaalisen tonukseen eli siihen, kuinka paljon parasympaattinen hermosto on mukana. Se on asia, joka tulee paljon joogasta ja muista sieltä, eli ihan rauhoittuminen.

- Leena Kämppi

Vagushermostimulaatio on lääketieteellinen hoitomuoto, jota käytetään esimerkiksi epilepsian ja masennuksen hoidossa. Vagushermostimulaatiota on tehty (ihmisillä) arviolta 1980-1990-luvulta, ja tällä hetkellä 60 000 ihmistä maailmassa saa vagusstimulaatiohoitoa. Mainittakoon vielä, että vagusstimulaatiohoidon erikoisuudeksi mainitaan se, että yleensä hoitojen myötä hoidon teho kasvaa siinä missä monilla epilepsialääkkeiden vaikutus hiipuu. Tämän arvellaan johtuvan aivojen muokkautuvuudesta ja hermoverkostojen toiminnasta. (Leena Kämppi.)

Tätä artikkelia oli ilo kirjoittaa, sillä minulla oli loistava lähde, josta oli helppo ammentaa. Paljon jäi sanomatta, ja voit kuunnella koko Tiedeykkösessä käydyn keskustelun Yle Areenasta. Esimerkiksi polyvagaalinen teoria on osa, jonka jätin tästä artikkelista ulos, sillä sen olemassaolo herättää ristiriitaisia keskusteluja tutkijapiireissä. Samoin lääketieteellisestä vagusstimulaatiohoidosta voit kuunnella Areenasta lisää yksityiskohtia.