Jooga ja tunteiden tunnistaminen

20.09.2020

Elina Vahvaselkä

Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen, tunteiden sanoittaminen, tunnetaidot, tunnekasvatus. Nuo ovat käsitteitä, jotka ovat pyörineet pinnalla viime vuosina paljon - ja hyvä niin.

Aikuisten voi olla vaikea nimetä ja käsitellä, jopa ymmärtää, omia tunteitaan ja niiden muutoksia. Silloin tunnetaitojen opettaminen myös lapselle on vaikeaa.

Tunteiden tunnistaminen on kuitenkin tärkeä taito. On havaittu, että vaikeudet tunteiden tunnistamisessa ovat yhteydessä monenlaisiin vaikeuksiin elämässä, kuten päihderiippuvuuksiin, syömisongelmiin, väkivaltaan, masennukseen ja laajaan kirjoon somaattista oirehdintaa. Pitkittäistutkimuksissa on myös huomattu huonon tunteiden tunnistamiskyvyn ennustavan ahdistuneisuutta ja huonontunutta elämänlaatua. (Laura Suomalainen, SOP, 2019.)

Tunteiden tunnistaminen ja käsittely vaatii tunteen äärelle pysähtymistä. Erilaiset tietoisuus- ja läsnäoloharjoitukset ja myös jooga perustuvat mielen ja kehon tuntemusten kokemiselle sellaisina kuin ne siinä hetkessä ovat. Pysähtyminen oman olon äärelle on tunteen tunnistamisen ensi askel. Oman tunnetilan kanssa oleminen voi olla voimallinen kokemus, kun tunnetta ei yritä väkipakolla työntää sivuun, vaan sallii sen olla ja tuntua.

Tunnetaitojen harjoittelemiseen on nykypäivänä onneksi kehitetty paljon toimivia menetelmiä, joita esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa hyödynnetään osana opetusta. Tunnetaitojen opetukselle ja vahvistamiselle on suuri kysyntä nykypäivänä, sillä monista syistä johtuen vuorovaikutukselliset taidot ovat monella lapsella parantamisen tarpeessa.

Tunnetaitojen opettaminen ei ole joogan tavoite sinällään, mutta tunnetaitojen paraneminen voi hyvin olla joogan sivuvaikutus, sillä joogassa tehdään monia asioita, jotka parantavat tunnetaitoja: ollaan läsnä, rauhoitutaan, keskitytään, tutustutaan oman kehon ulottuvuuksiin, tutkitaan eri tunteita, annetaan tilaa omille tuntemuksille ja yksinkertaisesti ollaan vailla kiirettä.

Ihan vaan olemista nykymaailmassa ei ole lainkaan liikaa.

Lähteet tekstissä:

Laura Suomalainen, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, HUS. Sairaalaopetuspäivät 2019.